Kävin tyttäreni kanssa mustikassa. Yleensä olen käynyt syyskuussa, silloin kaikki marjat on varmasti kypsiä. No nyt meni toisin. Ennen meitä oli siellä eräs paikallinen mies. Hänellä oli marjanpoimuri mukana ja kokeili sillä poimia. En ole ikinä mustikoita poiminut poimurilla, marjat menevät rikki ja tulee hirveästi roskia. Poimin aina käsin ja jokaisen marjan poimin erikseen.
Päästiin metsään. Siellä oli jo poimittu poimurilla. Kokenut marjastaja tunnistaa, että onko poimittu käsin, poimurilla tai onko koskematon alue. Suurin osa marjoista olivat raakoja. Mies lähti hetken päästä pois, poimurille ei ollut mitään tekemistä. Jotkut olivat poimineet jo raakileet, mitä varten. Olivatko asialla olleet suomalaiset ulkolaisten poimijoiden pelossa vai olisivatko käyneet ulkolaiset poimijat. Viimeksi kun ulkolaiset olivat käyneet, metsä oli kuin raiskattu, taimia oli revitty irti ja marjapensaiden yli oli kävelty. Heitä ei ollut kiinnostanut muutama iso marja pensassa, ne oli tallottu. Nyt ei ollut näin raa’asti käyttäydytty.
Minua kiinnostavat juuri ne muutamat marjat, niitä on helppo poimia ja marjan koko miellyttää. Kun marja putoa ämpäriin, sen huomaa. Olimme neljä tuntia metsässä ja saimme noin kolme litraa marjoja. Usein pensaassa oli muutaman kypsän marjan lisäksi paljon puolikypsiä ja aivan vihreitä marjoja. Olipas hidasta puuhaa. Likka ei jaksanut, ensimmäisen tunnin jälkeen, hän siirtyi sieniin. Samalla kun jatkoin kypsien marjojen metsästystä, hän sai poimittu kastikkeen verran kangassieniä. Nam!
Vaikka marjoja ei oikein tullutkaan, oli mieli hyvä. Oltiin ulkona, saimme myös vähäsen marjoja, sieniä ja pidettiin hyvässä säässä ja kauniissa paikassa leppoisan piknikin. Pädettiin, että mennään ensi viikollakin, jos ei tule marjoja, tulee sieniä. Metsässä on kiva kävellä ja katsella ympärilleen. Parempia säitä taas odotellessa.